Juu, siis vihdoinkin kaikki on palautunut ihan normaaliksi ja äiskä tuli kuin tulikin pois sieltä kaupasta. Jossain kamalan likaisessa paikassa oli tosin ollut, koska oli niin järkyttävän paljon mustempi. Ajattelin heti että nuolen puhtaaksi koko porukan sitten illemmalla kotona.

Oli tosi ikävä tietenkin sanoa Mollalle moikkelis ja onneksi se lupasi pitää niitä kissoja aisoissa ja ajaa sen Lenni-Kallen aina sisälle takaisin. Se oli meidän yhteinen jobi, mutta nyt Molla joutuu tekee sen ihan yksin. Se vanha pieru, siis se vanha narttukissa, oli muuten tosi vihainen tapaus. Huh, onneksi meillä ei oo kissoja.

Sitten tietenkin sen mun lomamamman piti mennä kertomaan äiskälle, että mä oon merkkaillut sisällä. Mistä se muka voi sen tietää, kun ei se ikinä edes nähnyt. Miksi se ei epäillyt Mollaa ollenkaan.. Aina mua syytetään. Kyllä sitä tyttökoirakin voi varmaan pissiä tuolinjalkaan, eikö voikin... ainakin Molla voi..

Kun tultiin kotiin niin mä en kyllä uskaltanut päästää Tonyakaan mihinkään yksin vaan varmuuden vuoksi vartioin koko ajan ettei se vaan eksy. Noilla pojilla kun on sellainen paha tapa. Me vaan leikittiin ja riehuttiin ja äiskä vaan karjui. Siis ihan kivaa normielämää jälleen.

Ai niin, luuletteko että mä saan kauaa olla rauhassa kotona? No ei todellakaan. Nyt me kuulema ollaan menossa sinne samalle mökille missä mä oon kyllä ollut aikaisemminkin ja siellä oli se kiva Henkka kaveri. Se on siitä niin kiva, koska se jaksaa rapsuttaa mua vaikka koko päivän.  Me mennään varmaan taas poikien kanssa seikkailemaan ja illalla varmaan me taas pelataan ja pojat jättää mulle kaikkia herkkuja lattialle. Miksiköhän ne on silleen ympäri lattiaa eikä nätisti yhdessä paikassa kaikki... No ehkä ne haluu että mä saan liikuntaa. Viimeksi mä sain karkkeja, sipsejä, poppareita ja keksiä. Ne keksit oli kyllä aika murusina, mutta maistuivat silti.

Tällä kertaa mä pidän huolen, että se äiskän kameran korttikin tulee mukaan, niin saadaan vähän kuvia lisää.

Heipat vaan kaikille kamuille ja sinne Myy-mammalle iso nuolaisu!