Vinski Wilbert von Hepulipepuli

Luo merkki

Terve pitkästä aikaa. Meidän äiskä on yli laiska. Vaikka mulla olis ollut juttua niin kamalasti, niin ei se millään saa aikaiseksi kirjoittaa niitä tänne. Kyllä kaiken saisi itse tehdä.

Joo, mä kävin siellä lääkärissä ja ette kuulkaa arvaakkaan mitä tapahtui. Tai en oikeastaan minäkään koska kun se lekuri silitti mun niskaa ja sitten ihan noin vaan mä nukahdin. En ole ikinä ennen nukahtanut kesken rapsutuksen. Ja kun mä heräsin mulla oli aivan kamala olo eikä sitä parantanut yhtään se, että mulle oli laitettu sellainen muovinen hökötys kaulaan. Lisäksi mun palleroihin sattui aivan kamalasti.

Kun äiti vei mut kotiin ja mä törmäilin aika vauhkona sen muovihökötyksen kanssa, niin äiskä alkoi itkemään ja otti sen multa onneksi pois. Sitten se katsoi mua silmiin ja sanoi, että jos mä nuolen mun palleroita, niin se laitetaan takaisin. No tottakai mun piti katsoa mitä siellä on tapahtunut ja voi hitsi. Mä en löytänyt enää mun palleroita ollenkaan! Niitä ei siis vain enää ollut. Silloin mä tajusin koko homman ja olin aika masentunut.

Äiskä suihkutteli koko ajan jotain tosi pahan makuista Aloe Vera justkaa sinne mun edesmenneille palleroille ja komensi koko ajan etten saa nuolla. No paljon tosiaan teki mielikin, koska se aine maistui tosi pahalle. Ihan hirvee haava vaikka äiskän mielestä se oli aivan olemattoman pieni, mutta mitäpä se nyt tällaisista miesten hommista ymmärtää.

Paraneminen tapahtui kuitenkin tosi nopsaan ja kaikki oli loppujen lopuksi niinkuin ennenkin. PAITSI! Niinku tossa ei olisi ollut tarpeeksi, arvatkaa mitä tapahtu. Äiskä ei sitten harjannut mua toipilasaikana juuri ollenkaan ja mulle tuli aikamoiset takkupallot kainaloihin ja tonne alaselkään missä mun häntä heiluu. Yhtenä päivänä se kaappas mut mukaan ja mentiin äiskän töihin, mutta sitten se ovelasti veikin mut parturiin.

Mun karvoja lyhennettiin hieman ja kainalot SHEIVATTIIN. Voiko olla nolompaa. No toisaalta on kevyempi olo ja nyt ei äiskä revi niitä takkuja auki. Siellä oli sellainen toinen koira juuri parturointivaiheessa kun me mentiin sinne ja sen omistaja oli aivan äimänä. Katsos kun se oli luullut että hänellä on valkoinen koira, mutta kun se näki mut niin se sitten vasta ymmärsi mitä tarkoittaa valkoinen.

Muuten kaikki on mennyt ihan kivasti ja me ollaan Tonyn kanssa opeteltu kasapäin uusia juttuja. Nyt kun Tony näyttää mulle peukkua, mä menen makaamaan ihan hiljaa aloillani, mutta jos se näyttää mulle keskaria, niin mä saan hypätä puremaan silleen leikisti sitä sormea. Eiks oo jännää. Äiskä ei jotenkin tykkää tosta jutusta, mutta meistä se on tosi kivaa.

Mä meen nyt mutta mä olen sanonut äiskälle, että kertoo vähän useemmin mun asioita, koska mulle kuitenkin tapahtuu kaikkea ja koko ajan. Heipat kaikille ja hyvää syksyä!

Born to be wild.....

 

 

Moikkelis vain kaikki kamut. On tuo äippä ollut muka niin kiireinen ettei ole ehtinyt kertomaan mun kuulumisia lainkaan, vaikka mä oon todella monta kertaa sanonut sille. Nythän on jo heinäkuu kohta jo loppu ja kamalasti kaikkea on tapahtunut.

Ensinnäkin meillä on koko kesän ravannut ihan kamalasti vieraita, koko ajan. Tonyn kaverit on olleet meillä myös yötä ja mä oon saanut myös nukkua olohuoneen lattialla kaikkien kanssa vieri vieressä. Se on kyllä sitten hauskaa. Mä en vain tajua miksi ne vie minut välillä äipän viereen ja laittaa sitten oven kiinni, eikö ne tajua etten mä nyt oven läpi pääse leikkimään niiden kanssa. Pöh.

Mä olen myös ollut mökillä ja käynyt Mollan luona Porvoossa ja tehnyt pihatöitä äipän kanssa. Nyt mä en enää kaiva maata, mutta kun mä en tajua missä se kukkapenkin raja niinku menee ja aina välillä olen vahingossa sitten istunut siellä tai oikaissut sen läpi. Paljo se nyt auttaa sitten äipän karjua kun vahinkohan on jo tapahtunut.

Nyt äippä on sanonut, että mulla on kuulema pari sellaista palloa joista mun täytyy luopua. Olen tarkkaan yrittänyt katsoa mistä palloista luopuisin, mutta en mä osaa päätää. Äippä tosin sanoi ettei mun tarviikaan päättää sitä itse, vaan joku lääkäri tekee sen mun puolesta enskuun 4. päivä. Vitsi jos se ottaa mun kaikkein rakkaimmat pallon, niinku Kekkosen. Se on sellainen punainen huovutettu pallo, jonka mä sain Mollalta joululahjaksi. Se on mun rakkain pallo. Mollalla on samanlainen ja sillä on laitettu siihen jopa silmälasitkin. Mulla ei ollut, mutta Tony piirsi ne tussilla ja nyt se on sitten myös Kekkonen.

Eilen muuten mä näin ehkä sitten isoimman pallon ikuna. Mä olisin halunnut sen, mutta äippä ei antanut. Vähänkös mä jouduin haukkumaan tota palloa.

Siis mä en oo ikinä nähnyt näin isoa palloa, ei tuo tosin ehkä olisi meille sopinut vaikka olisin saanutkin sen.

 

Ja entäs sitten tämä

Tämä on oikeasti suklaata, mitä meidän naapurin täti toi tullessaan äipälle tuliaisiksi jostain ihme kylpylästä ihan ulkomailta. No hei, äippä laittoi sen tuohon ja väitti sitä minun oksennukseksi. Samalla se taittoi siitä palan ja söi. Kyllä Tony ja sen kaverit meinas oksentaa.

No oli meillä tietenkin äipän kanssa hauskaa ennenkuin me kerrottiin mitä se oikeasti on.

Okei, nyt mä lähden vähän ulkoilee, mutta mä tuun sitten kertomaan veikö se lääkäri mun Kekkosen vai ei. Heippa ja palaillaan.

 

Juu, siis vihdoinkin kaikki on palautunut ihan normaaliksi ja äiskä tuli kuin tulikin pois sieltä kaupasta. Jossain kamalan likaisessa paikassa oli tosin ollut, koska oli niin järkyttävän paljon mustempi. Ajattelin heti että nuolen puhtaaksi koko porukan sitten illemmalla kotona.

Oli tosi ikävä tietenkin sanoa Mollalle moikkelis ja onneksi se lupasi pitää niitä kissoja aisoissa ja ajaa sen Lenni-Kallen aina sisälle takaisin. Se oli meidän yhteinen jobi, mutta nyt Molla joutuu tekee sen ihan yksin. Se vanha pieru, siis se vanha narttukissa, oli muuten tosi vihainen tapaus. Huh, onneksi meillä ei oo kissoja.

Sitten tietenkin sen mun lomamamman piti mennä kertomaan äiskälle, että mä oon merkkaillut sisällä. Mistä se muka voi sen tietää, kun ei se ikinä edes nähnyt. Miksi se ei epäillyt Mollaa ollenkaan.. Aina mua syytetään. Kyllä sitä tyttökoirakin voi varmaan pissiä tuolinjalkaan, eikö voikin... ainakin Molla voi..

Kun tultiin kotiin niin mä en kyllä uskaltanut päästää Tonyakaan mihinkään yksin vaan varmuuden vuoksi vartioin koko ajan ettei se vaan eksy. Noilla pojilla kun on sellainen paha tapa. Me vaan leikittiin ja riehuttiin ja äiskä vaan karjui. Siis ihan kivaa normielämää jälleen.

Ai niin, luuletteko että mä saan kauaa olla rauhassa kotona? No ei todellakaan. Nyt me kuulema ollaan menossa sinne samalle mökille missä mä oon kyllä ollut aikaisemminkin ja siellä oli se kiva Henkka kaveri. Se on siitä niin kiva, koska se jaksaa rapsuttaa mua vaikka koko päivän.  Me mennään varmaan taas poikien kanssa seikkailemaan ja illalla varmaan me taas pelataan ja pojat jättää mulle kaikkia herkkuja lattialle. Miksiköhän ne on silleen ympäri lattiaa eikä nätisti yhdessä paikassa kaikki... No ehkä ne haluu että mä saan liikuntaa. Viimeksi mä sain karkkeja, sipsejä, poppareita ja keksiä. Ne keksit oli kyllä aika murusina, mutta maistuivat silti.

Tällä kertaa mä pidän huolen, että se äiskän kameran korttikin tulee mukaan, niin saadaan vähän kuvia lisää.

Heipat vaan kaikille kamuille ja sinne Myy-mammalle iso nuolaisu!

Huomaatteks, Molla-pikkuserkku on opettanut minulle, että tosi koiran tehtävä on haukkua kaikki ohikulkevat autot ja ihmiset. Ensin tietysti täytyy juosta pitkin aidan viertä edestakaisin ja sitten urista ja haukkua oikein kunnolla. Ensin minä juoksin ymmälläni Mollan perässä, mutta eilen osasin jo haukkua yhdessä Mollan kanssa. Tänään lenkillä oli vuorossa oppitunti "Kuinka vastaantuleville koirille meuhkataan."  Opin heti.

Siis, olen jo kaksi yötä ollut Mollan kotona, kun äippä ja Tony lähtivät kauppaan. Eka iltana kävin ainakin 10 kertaa ulko-ovella kattomassa joko ne kaupassakävijät tulevat hakemaan minut kotiin, lähetin äipälle myös ainakin 3 postikorttia. Jatkoin postikorttien lähettämistä myös seuraavana päivänä, mutta enää en viitsi. Olkoot kaupassa vaikka lopunikäänsä, kun minut näin jättivät.  Riitu-muori, äipän tuuraaja on tosin useampaan kertaan sanonut, että kyllä äippä ja Tony pikku-Vinskiään rakastavat, kaupassa on vain niin kova ruuhka.

Tähän nykyiseen laumaani kuuluu Molla-pikkuserkun ja Riitu-muorin lisäksi Ukko ja kaksi kissaa. Se vanhempi, hapannaama, näytti minulle heti, kuka on tämän lauman kingi. Sen valtakunta on sauna-kodinhoitohuoneosasto. En uskalla  mennä kynnystä pitemmälle, vaikka se muori käy siellä tupa... tupi...tupakakalla tai jotain sellaista.

Uni on maistunut ja ruoka. Muori luulee, että minä nukun yöt sen vieressä. Ehei, hiippailen yöllä Ukon viereen sohvalle. Mollakin nukkuu siellä. Olen aika väsy, en oikein malta nukkua, kun Mollan kanssa on kiva riehua. Onneksi muori on aika koiramainen, se tykkää nukkua ja pari kertaa päivässä koppasee minut kainaloonsa ja sitten me nukutaan...

Ei, nyt täytyy mennä ukon kanssa leikkimään "Hae pehmolelu" -leikkiä, kun Molla vaan torkkuu sohvalla ja ärähtelee, kun menen sitä leikkiin hakemaan.