Olen tehnyt autossa matkustamisen maailmanennätyksen. Menimme mummilaan tuonna kamalan kauas ja nyt minusta tuntuu etten ainakaan vähään aikaan mene auton lähellekään, kyllä se niin uuvuttavaa on tuo matkustaminen. Pikaisesti vain sain pissillä käydä pari kertaa ja vettä juoda. Onneksi Tony tajusi antaa minulle aina välillä omasta vesipullostaan vettä vaikka äiskä kyllä kielsikin sitä niin tekemästä.

Mummilassa oli tosi kivaa ja mummi se vaan rapsutteli ja jutteli mulle mukavia koko ajan. Mä istuin kuin tatti mukana keittiössä kun mummi teki ruokaa ja aina siltä tippui herkkupaloja lattialle. Onneksi minä olin siivoomassa ne parempiin suihin .

Mollakin oli siellä ja meillä oli tosi hauskaa olla ulkona riehumassa. Kävimme taas kerran kokeilemassa kalaonnea jota ei taaskaan kyllä ollut, mutta makkaranpaisto oli onnistunut ja sain jälleen kerran sitä herkkua. Mutta mun mielestä ihan liian pienen palan. Joskus mä haluan kyllä ihan oman makkaran.

Me oltiin mummilassa vain pari päivää ja sitten taas se kamala matkustaminen. Paluumatkan kyllä nukuin melkein koko ajan ja menin Tonyn kainaloon kun Tonykin nukkui. Äiskä ajoi ja me kuorsattiin. 

Kun vihdoin oltiin kotona, tutkin kaikki paikat ja menin omalle sohvalle nukkumaan. Kyllä se oli aivan upeaa olla jälleen kotona. Ja kaikki mun tavarat oli tallessa, sänkykin.

Eikös tuo mun pikkuserkku Molla olekin hienon näköinen koira?

Ja ajatelkaa kuinka outoa se oli, kun meillä kotona ei ole enää yhtään lunta ja siellä mummilassa sitä oli näin paljon, miten se voi olla mahdollista?

Tässä kokataan sitä maailman suurinta herkkua, nam nam.