Terve pitkästä aikaa. Meidän äiskä on yli laiska. Vaikka mulla olis ollut juttua niin kamalasti, niin ei se millään saa aikaiseksi kirjoittaa niitä tänne. Kyllä kaiken saisi itse tehdä.

Joo, mä kävin siellä lääkärissä ja ette kuulkaa arvaakkaan mitä tapahtui. Tai en oikeastaan minäkään koska kun se lekuri silitti mun niskaa ja sitten ihan noin vaan mä nukahdin. En ole ikinä ennen nukahtanut kesken rapsutuksen. Ja kun mä heräsin mulla oli aivan kamala olo eikä sitä parantanut yhtään se, että mulle oli laitettu sellainen muovinen hökötys kaulaan. Lisäksi mun palleroihin sattui aivan kamalasti.

Kun äiti vei mut kotiin ja mä törmäilin aika vauhkona sen muovihökötyksen kanssa, niin äiskä alkoi itkemään ja otti sen multa onneksi pois. Sitten se katsoi mua silmiin ja sanoi, että jos mä nuolen mun palleroita, niin se laitetaan takaisin. No tottakai mun piti katsoa mitä siellä on tapahtunut ja voi hitsi. Mä en löytänyt enää mun palleroita ollenkaan! Niitä ei siis vain enää ollut. Silloin mä tajusin koko homman ja olin aika masentunut.

Äiskä suihkutteli koko ajan jotain tosi pahan makuista Aloe Vera justkaa sinne mun edesmenneille palleroille ja komensi koko ajan etten saa nuolla. No paljon tosiaan teki mielikin, koska se aine maistui tosi pahalle. Ihan hirvee haava vaikka äiskän mielestä se oli aivan olemattoman pieni, mutta mitäpä se nyt tällaisista miesten hommista ymmärtää.

Paraneminen tapahtui kuitenkin tosi nopsaan ja kaikki oli loppujen lopuksi niinkuin ennenkin. PAITSI! Niinku tossa ei olisi ollut tarpeeksi, arvatkaa mitä tapahtu. Äiskä ei sitten harjannut mua toipilasaikana juuri ollenkaan ja mulle tuli aikamoiset takkupallot kainaloihin ja tonne alaselkään missä mun häntä heiluu. Yhtenä päivänä se kaappas mut mukaan ja mentiin äiskän töihin, mutta sitten se ovelasti veikin mut parturiin.

Mun karvoja lyhennettiin hieman ja kainalot SHEIVATTIIN. Voiko olla nolompaa. No toisaalta on kevyempi olo ja nyt ei äiskä revi niitä takkuja auki. Siellä oli sellainen toinen koira juuri parturointivaiheessa kun me mentiin sinne ja sen omistaja oli aivan äimänä. Katsos kun se oli luullut että hänellä on valkoinen koira, mutta kun se näki mut niin se sitten vasta ymmärsi mitä tarkoittaa valkoinen.

Muuten kaikki on mennyt ihan kivasti ja me ollaan Tonyn kanssa opeteltu kasapäin uusia juttuja. Nyt kun Tony näyttää mulle peukkua, mä menen makaamaan ihan hiljaa aloillani, mutta jos se näyttää mulle keskaria, niin mä saan hypätä puremaan silleen leikisti sitä sormea. Eiks oo jännää. Äiskä ei jotenkin tykkää tosta jutusta, mutta meistä se on tosi kivaa.

Mä meen nyt mutta mä olen sanonut äiskälle, että kertoo vähän useemmin mun asioita, koska mulle kuitenkin tapahtuu kaikkea ja koko ajan. Heipat kaikille ja hyvää syksyä!

Born to be wild.....