Aikas outoa, että aika menee näin nopeasti. 23 päivä tätä kuuta minä olen sitten jo 5 kuukautta vanha ja tietenkin älyttömän viisas koiruus .

Perjantaina kävimme taas neuvolassa ja mä olin jo aivan varma että ne kaikki piikkihommelit olisi ohi, niin hei, arvatkaa vaan. Taas kolmen viikon päästä täytyy käydä siellä ottamassa joku raivotautipiikki. Siin minun, joka ei tiedä raivoamisesta mitään!!!

Paremminkin äippä voisi ottaa sen rokotuksen. Nyt se välillä kohtelee minua kuin Tonya, kieltelee koko ajan etten saa tehdä sitä ja en saa tehdä tätä. Jos tässä talossa tämä meno jatkuu samanlaisena, niin mä taidan muuttaa Tonyn kanssa jonnekin kivempaan paikkaan. Vaikka mulla tulisi kyllä heti ikävä mun sänkyä.. mulla on sellainen iso parisänky jossa on ihanan pehmeät untuvapeitot ja isot tyynyt. Mä annan kyllä äiskänkin tulla mun sänkyyn nukkumaan ja aamuisin mä otan Juniorin mun viereen vähäksi aikaa katsomaan lastenohjelmia. Ihana sänky, ehkä mä en sittenkään muuta mihinkään.

Tänä aamuna äiskä ihmetteli miksi mun partakarvat on mustat. En aio kertoa sille missä olen ollut ja mitä tekemässä, kyllä se varmaan kohta sen itsekin huomaa.. pitäisiköhän minun etsiä jo hyvää piilopaikkaa.. jos sille taas tulee se raivotauti...

Näättekste, ihan tollainen pieni musta läntti..

Lällällälläää.. en todellakaan kerro mitään mistä olen sen saanut