No nyt minä olen sitten rokotettu. Ja kaikin puolin muutenkin tutkittu. Kaikki on kuulema hienosti ja olen hyvin kaunis ja hyvätapainen poika. Niinkuin en muka sitä itse olis tiennyt.

Ei se rokottaminen sattunut yhtään vaikka ensin hieman pelkäsinkin. Äiskä antoi samalla mulle nameja, niin en mä oikeastaan edes huomannut sitä koko juttua. Mutta... en mä vieläkään saa lähteä minnekään ympäri kyliä juoksentelee äiskän enkä Tonyn kanssa, sillä mun täytyy odottaa vielä kuukausi. Hö ja taas joku hemmetin matokuuritahna työnnetään kitalakeen, mä en ala..

Kuiteski, mä painan nyt 4 kiloa ja olen hyvin pullukan näköinen, mutta oikeesti se on vain karvaa. Ja arvatkaa minkä näköinen mä olin kun kävin Tonyn kanssa pikkulenkillä ihan tuossa meidän omalla tiellä? Mä olin melkein kokonaan musta

Mä oon taas siivonnut kotona niin paljon, mutta ei se äiskä arvosta sitä yhtään. Yhtenä aamuna toin sille alakerran pyykkikorista kalsaritkin valmiiksi, mutta siitäkään se ei riemastunut. Miten noita ihmisiä voi oikein miellyttää?