Ette ehkä usko mua, mutta mä osaann nyt vinkua ulos jos mulla on kakkahätä. Äippä on siitä tosi onnessaan ja antaa mulle aina herkkua kun käyn kakalla. Vitsi se on vähän hölmö. Kiitokseksi kaikesta minä vien sen kumisaappaan aina piiloon, mutta ihmeellisesti äippä aina löytää sen.

Nyt onneksi on jo tajuttu etten mä halua syödä niitä käsittämättömän pieniä nappuloita ja sain hieman isompia. Ne pysyy paremmin suussa ja niitä on kiva narskutella. Mutta mä EN HALUU että niitä sekotetaan mihinkään mösöön. Mössöt mössönä ja nappulat nappulana, niin se vaan on.

Tässä mä kattelen telkkaa Henkan kanssa.